Viimeinen Anthony Mannin James Stewart -sarjan elokuvista vuodelta 1955. Nyt kirjoittajana Phillip Yordan ja lokaationa klassinen western-sijainti New Mexicossa. Adobe-rakennuksia myöten tiivis miljööhaltuunotto. Stewartin hahmo haluaa sarjan lähes joka leffassa majoittua, vaikka matkaa tehtäessä olisi useita päivänvaloisia tunteja vielä jäljellä, niin tässäkin. Synkkä fiilis heti alussa joukkomurhapaikkaa tutkiessa ja sitten oikeastaan koko sarjan tiukin nöyryytys suolatasangon äärellä. Kiltti Cathy O'Donnell kannattelee naisnäkökulmaa, selvästikin olisi tarvittu voimallisempaa otetta. Arthur Kennedy moniulotteisessa roolissa ehkä koko uransa parhaassa vedossa. Stewartilla oli monia huippuja, mutta tätä elokuvaa ei voi unohtaa missään realistisessa yhteydessä. Teos on paljon toiminnallisempi ja väkivaltaisempi kuin sarjan aiemmat osat. Menneisyyden katkera painolasti tuottaa samanlaista katkeruutta, jonka Budd Boetticher otti omiin elokuviinsa suorana viestikapulana ja vei äärimmilleen. Hyvin kompleksinen elokuva, mahdollisesti sarjan paras, vaikka kilpailu onkin kovaa. Alkupuoli on todella räjähtävä, mutta pientä junnaavuutta loppupuolella. Fordilainen lopetus on äärimmäisen tyylikäs, mutta fordilainen silti.
2 kommenttia:
Ei oikein Anthony Mann ja Stewart -yhdistelmä iske meikäläiseen, siksipä katsoin eilen One Eyed Jacks Vihan riivaaman, Brando on aina Brando ja Karl Malden aina Karl Malden. -Juha
Kun elokuvamusiikki oli mahtipontista (tai ainakin oli joku juju tai idis, koitas muistella jonkun nykyelokuvan musiikkiteemaa) aikoinaan, the gunfighter, exodus, lawrence of Arabia, marnie jne jne.
https://youtu.be/2D3tRnjkU8o
-Juha
Lähetä kommentti