Alkaa näkyä merkkejä, että modernien panimoiden suosikkibelgityyliksi on saisonin rinnalle ja ehkä jo ohikin noussut tripel. Eikä yhtään liian aikaisin. Tripel oli ensimmäinen belgityyli, joka kolahti itselleni 1990-luvulla todella kovaa. Tilanne on huomattu Belgian perinnepanimoissakin ja hurjin esimerkki taitaa olla Rochefort, joka on lanseerannut 65 vuoden kypsyttelyn jälkeen uuden oluen ja nimenomaan tripelin. Sitä en ole saanut käsiini. Myös Het Ankerilla on Gouden Carolus -brändillä tripel, jota en ole ennen juonut. Mikään uusi lanseeraus tämä ei kuitenkaan taida olla.
Kellertävä hieman samea olut, oikeaoppinen pienikuplainen tiheä runsas vaahto. Sopiva vahvuus, 9,0 %. Tuoksussa lievää hedelmäistä happamuutta, pippurista mausteisuutta, appelsiinimaista hedelmää. Ei siis aivan tyypillisin tripelin aromisisältö. Maussa kirpeää hedelmäisyyttä, karamellista makeutta, täyteläisyyttä, runsaasti hiilihappoa, ei onneksi mitään happamuutta. Makeuden jälkeen kuivuu nopeasti takasuoralle, jonne ei kuitenkaan synny katkeruutta. Mausteisuus on hennompaa kuin tuoksussa, mutta sitäkin riittää. Kirpeys lämmetessä muuttuu kypsemmäksi trooppiseksi hedelmäisyydeksi, jossa on myös tuoksussa tuntunutta makeampaa sitrusta. Ei aivan klassikkotasoa, mutta hyvää tavaraa silti. Ostopaikka Helsinki, Redin Alko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti