Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone

Tämä on viime vuonna ilmestynyt tuorein Harjunpää-romaani. Olen nyt lukenut koko sarjan runsaan kolmen kuukauden aikana. Pidin huolta etten lukenut kahta kirjaa peräkkäin, aina välissä jotain muuta, näin yritin saada kypsymisaikaa väliin. Suhteellisen vakuuttava kokonaisvaikutelma, mutta silti jonkinlainen pettynyt tunnelma, ei sarja kohonnut parhaalle kansainväliselle tasolle. Hieman harmittaa, ettei Joensuu jaksanut ylläpitää 80-luvun alun kiivasta julkaisutahtia. Tiiviimmällä sarjalla olisi voinut syntyä vaikuttava kuvaus poliisityön ja Helsinginkin kehityksestä. Uran viimeisimmät 25 vuotta ovat liian katkelmallisia ja tässä uudessakin työssä vasta ensi kertaa tulee Virve-verkko kaameine mötikkäpäätelaitteineen enemmän esille. Harjunpää ja muut poliisit ovat selvästi taustalla, päähenkilö on varsin synkän taustan omaava hieroja-gigolo, joka ajautuu sarjamurhaajaepäillyksi. Joensuu on vakuuttanut Helsingin karumpien kulmien kuvaajana, mutta nyt syntyy yhtä realistista paikallisväriä Töölön ja Etelä-Helsingin vauraimmilta alueilta. Joensuun Helsinki-fokus on koko sarjaa ajatellen hieman huvittavaakin, varsinainen Suomi jää totaalisti sivuun tähän syrjäiseen pääkaupunkiin keskittyvässä tuotannossa. Rautahuone-tarina on totutun pessimistinen, mutta rautaisella ammattitaidolla tapahtumat armottomasti kiertyvät jonkinlaiseen kulminaatioon, joka on tietysti vain välietappi. Lopun tiheä moottoripyöräkohtaus Kirkkonummella on kaikkein parasta tällä kertaa. Joensuu on jo eläkkeellä poliisihommista, toivottavasti romaanisarja saa nyt uutta vauhtia.