Aikaa oli vielä jonkin verran ennen viskiteistingin alkua, joten koukkasin Urhosta länteen meren rannalle. En muista ennen käyneenikään näillä Taivallahden kulmilla. Hajamielisesti tallustellessa eteen osui Sibelius-monumentti, jonka olen aiemmin nähnyt vain kuvissa. Töölössä pääsee siis vielä aitoon turistifiilikseen. Luulin monumenttia paljon isommaksi, hetken epäilin kyseessä olevan jonkinlainen pienoismalli.
Pitkästä aikaa pääsin Viskin Ystävien Seuran maistelutilaisuuteen. Show'ta vetämässä itse mestari Jarkko Nikkanen ja kohteena Specialty Drinks -lafkan Islay-pullotteet. En ollut etukäteen ottanut mitään selvää juomista, mutta varsin mielenkiintoiseksi tapahtuma taas kääntyi. Elements of Islay -sarjassa siis Islay-saaren tislaamojen tuotteita, kaikki tynnyrivahvoja, muutamasta tynnyristä kasattuja, ei lisättyä väriä, ei ikämerkintöjä. Netistä löytyy varsin tarkkoja tietoja, myös iän voi useimmista selvittää.
Ensimmäinen Bw3 siis Bowmore, 51,6%, ainakin toinen tynnyri oli sherryinen, noin 18-vuotias. Hedelmäinen tuoksu, keveää savua, tervaisuutta. Raikasta, vaikka hieman lääkemäisyyttäkin heilahteli mukaan. Erittäin hyvää. Toinen Bowmore Bw4, tässä pelkkiä bourbon-tynnyreitä, 51,6%, tämäkin 18-vuotias. Makeampi tuoksu, monet pitivät tätä jopa sherryisempänä kuin avausviskiä. Ei kuitenkaan kovin suuria eroja, ehkä hieman matalaprofiilisempi, suolaisempikin, sitrusta myös. Nikkanen taisi mainita grillatun ananaksen. Maltaan turvesavupitoisuus 20-25 ppm. Kolmas Bowmore heti perään, Bw5 50,5%, edelleen samaa 18 vuoden ikäluokkaa. Viisi eri bourbon-tynnyriä sekoitettu, nyt ei suolaa, muuten samoja aineksia edellisten kanssa, ehkä nyt monimuotoisimmassa paketissa. Tervaista litsiä? Tämä jäi koko session vaikuttavimmaksi nektariksi.
Yllättävän voimakas rytmimuutos neljännessä tuotteessa. Ma1 on peräisin Bunnahabhainista, todella tunkkainen tuoksu, kumihanskaa, nahkaa. Savuinen maku on parempi, mutta yksiulotteinen, lähes ohut. 54,2%, noin 12-vuotias, neljä bourbon-tynnyriä. Lopuksi kaksi Bruichladdichia. Pl4, siis pee-äl, viittaa Bruichin Port Charlotte -sarjaan. En tiedä miksi se ei ole Pc. 61,2%, 40 ppm, tuntematon ikä, Château Margaux -viinitynnyreitä. Alkoholinen tuoksu ei kovin raikas. Hyvin kuiva, ei hedelmäisyyttä, tynnyreistä huolimatta. Jäi varsin persoonattomaksi, luultavasti kovin nuori. Session päätteeksi Oc3, näyte Bruichladdichin kuuluisasta Octomore-sarjasta, jota markkinoidaan hillittömillä ppm-luvuilla. 60,3%, bourbon- ja sauternes-tynnyreitä. Tislattu 2009 ja 2010, eli ei siis kovin vanhaa. Varsin neutraali tuoksu, alkoholia, turvetta, mutta ei kovin savuinen. Mentholia, jopa ripaus chiliä. Hienoista hedelmäisyyttä, ehkä sauternesin vaikutusta. Brutaali kuitenkin, ei oikein kolahtanut.
Taas miellyttävä tilaisuus, joka kerran näissä teistingeissä tulee mieleen, miksi en harrasta näitä enemmän. Nyt siis selvästi kaksijakoinen setti, tyylikkäitä nautinnollisia Bowmoreita ja sitten yllättävänkin vaisuja tuotoksia saaren vaatimattomammilta tislaamoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti