Olutblogien sessiosarjassa Helppoa Juotavaa -blogi valitsi tämänkertaiseksi aiheeksi omituisen tai odottamattoman olutmatkan. Tällaisiakin reissuja on tietysti tullut vastaan, useammassakin mielessä, mutta kuitenkin suhteellisen harvoin. Olen suunnitelmallinen matkailija ja otan kohteesta selvää etukäteen. Etukäteissuunnittelu on melkein nautinnollisempaa kuin itse suoritus. Ehkä joskus kerron siitä, miten pääsin juomaan ensi kerran Budvaria Narvikissa, mutta nyt väistämättä mieleen nousi Istanbulin minareetit.
Tiistai-iltapäivä 22.8.2000, eletään ns. IT-kuplan loppuaikaa. Olen töissä suomalaisen firman oululaisessa yksikössä, joka tarjoaa kehittämiään IT-järjestelmiä ulkomaisille asiakkaille. Lennämme Oulusta Helsingin ja Münchenin kautta Istanbuliin. Meitä on kolme, myyntipäällikkö, tuotepäällikkö ja minä teknisenä asiantuntijana. Myyntikeikoille mentiin skarpisti mustissa puvuissa, kuten siihen aikaan oli tapana. Ehkä se on tapana nykyäänkin. Saavumme Istanbuliin noin klo 23, siirrymme paikallisen rallikuskin ohjastamalla taksilla hotelliin Taksim-aukiolle. Ehkä Intercontinental, korkea hotelli, vilkkaan Bosporinsalmen valot näkyvät pimeässä. En silloin sitä tiennyt, mutta sittemmin kuuluisuutta saanut Saudi-Arabian konsulaatti jäi vielä kauemmas pohjoiseen.
Siihen aikaan tämmöisillä reissuilla oli tapana käydä kohdekaupungissa oluella, vaikka aikaa ei paljoa olisikaan. Ehkä se on tapana nykyäänkin. Vaihdamme hotellissa hieman kevyemmät asusteet ja lähdemme saman tien hehkuvan lämpimään yöhön. Kovin kauas ei tarvitse mennä, kaupungissa on varsin vilkasta tiistai-iltanakin. Päädymme jonkinlaiselle kattoterassille noin kolmanteen tai neljänteen kerrokseen, siellä on vilkas baari, hienot näkymät yli öisen kaupungin. Juomme oluen, korkeintaan kaksi. Se on paikallista Efes Pilseneriä ja se maistuu taivaallisen hyvältä. En ole ennen käynyt Istanbulissa tai Turkissa muutenkaan, olo on ollut kohtuullisen jännittynyt, kovaa adrenaliinieritystä, en ole vielä kovin usein tällaisilla keikoilla käynyt. Mutta olut rentouttaa pitkän matkan jälkeen huomattavasti. Tuntuu hetken äärimmäisen hyvältä, juuri nyt kaikki on kohdallaan, tästä asiat eivät voi paljoa parantua.
Mutta on mentävä nukkumaan. Aamulla kävelemme lähistöllä sijaitsevan potentiaalisen asiakkaan toimistoon, pääsemme sisään metallinpaljastimen läpi. Esittelemme systeemimme, markkinointitilaisuus kestää pari tuntia, siitä en enää juuri mitään muista. Olemme olleet kaupungissa noin 12 tuntia. Siirrymme taksilla takaisin lentokentälle, ylitämme Kultaisen sarven, näen Hagia Sofian silhuetin, Aasia siintää Bosporin takaa. Taksissa ei ole ilmastointia, lämpöä on lähemmäs +40°C varjossa.
Keskiviikkoiltana olemme taas Oulussa. Muistan vieneeni läpimäräksi hiostuneen puvun pesulaan heti reissun jälkeen. Istanbulissa tai Turkissa en ole käynyt myöhemmin. Tuntuu että se oli tässä, olennainen tuli koettua. Matkan kesto ei ole aina tärkeintä. Pidän tätä intensiivistä Istanbul-keikkaa yhtenä parhaista matkakokemuksistani, myös olutmielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti