Toinen tuore näyte HIMAlta, tupla-IPA, 8,8%, kuivahumalina Citra ja Centennial (25 g/l). Mielenkiintoisesti katkeroaineena "maatiaishumalat", eli siis jotain kotimaista omatuotantoa. Nyt ei juuri vaahtoa syntynyt, melko samea, mutta ei NEIPA-tyylillä. Tuoksussa on raikkaasti tuttua hedelmäsalaattia, mangoisia ja greippisiä aromeja. Maku on hillityn hiilihappoinen, sitruksinen, ehkä hieman kuivahtaneen klementiinin kaltaisuutta. Mallastuki on kunnossa, alkoholi ei polttele, katkeruuttakin on ilahduttavan paljon. Nyt on HIMAlla loksahtanut useimmat asiat kohdalleen, raikkautta voisi olla hieman enemmän, mutta näin vahvassa IPAssa se on vaikeampaa. Mielenkiintoista, jos kotimaisella humalalla on irronnut tämänkin verran katkeruutta. Anssin mukaan tosin maatiaishumalat eivät tuoneet mitään makua ennen kuivahumalointia. HIMAn prosessi on nyt hioutunut aika mallikkaaseen kuntoon, tässä ei mitään horjahteluja havaittavissa. Renny ei tunnu oikein sopivalta näin hienon oluen nimeksi, mutta olihan Laurillakin hetkensä Die Hard -kakkosessa.
4 kommenttia:
Arde, ei se katkeron, alfahappojen isomeerien, irtoaminen mikään ihme ole, olivatpa humalat mistä tahansa.
... Käytin jo 25 vuotta sitten "Rantasalmeria" single hop -pohjalta; arominsa jakoi mielipiteitä. Kävyt kuin pieniä nakkimakkaroita, kasvusto voi edelleen paksusti siellä Savossa. Oli vuosia sitten jopa homehduttaa erään malmilaistalon seinän aggressiivisella elinvoimallaan.
Ei se ihme ole, mutta olen kuullut, että kotimaisten humalien alfahappopitoisuus olisi liian alhainen. Toisaalta äsken kokeilemallani Fat Lizardin Glimsissäkin oli jonkin verran katkeroa, vaikka aromi lähes olematon.
... Joo, kotimaisista humalista on tehty 90-luvun alussa Alkon laboratoriossa kaksi mielenkiintoista tutkimusta, erikoistyö ja gradu; lienetkö nuo lukenut, voin lainata, sikäli kuin kuulopuheiden ohella kiinnostavat.
Lähetä kommentti