Nyt kun metrolla pääsee helposti Niittykummun huippubaariin, niin oktoberjuhla vedettiin tänä vuonna harmittavan matalalla profiililla. Aiemmin on ollut harvinaisempaa kamaa, mutta nyt tarjolla vain yksi tai korkeintaan kaksi ennen kokeilematonta olutta. Siitä huolimatta, tämäkin Espoon perinnejuttu on niin hieno, että halusin päästä paikalle. Kun Espoon metro valmistui, ajattelin käyväni Gallows Birdissä säännöllisesti. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, yllättävän suuri kynnys on edelleen ylittää Helsingin raja. En pysty selittämään ilmiötä.
Ei mitään real ale -juhlien kaltaista tungosta Gallowsissa, vapaa pöytä löytyi helposti klo 15:15. Ettalerin Benediktiner Festbieriä en ole ennen maistanut. 5,8%, viljaisuutta, katkeroa ripaus, täyteläinen, lämmetessä muuttuu liian makeaksi. Kriegerin Onkel Pepps Märzen on ennestään tuttu, mutta tällä kertaa ensi kertaa tarjolla suodattamaton variaatio, siis naturtrüb. Brosyyrin mukaan 5,6%, hanalätkässä 4,8%. Punainen, karamellinen, ohuelta tuntuu, ei katkeruuttakaan. Varsin katkera pettymys, tältä odotin enemmän. Session lopun vedin tutuilla koetelluilla Augustinerin oluilla. Edelstoff on yleensä täyteläisessä maltaisuudessa erinomainen olut, mutta nyt ei sekään oikein iskenyt. Lopuksi vielä Augustinerin Lagerbier Hell, tämä ehkä oli nyt lähempänä sitä potkaisua, joka Baijerissa aina Augustinerin kohdatessa kohdalle osuu. Espoo, Gallows Bird, 5.10.2018.
1 kommentti:
Real Ale -festarit olen jo onnistunut ajoittamaan vuosikalenteriin, mutta muut tällaiset, lähinnä vain somessa mainostettavat, tapahtumat menevät kyllä helposti ohitse.
kopula
Lähetä kommentti