Pääsin viime helmikuussa maistelemaan Timo Alasen Kanadasta tuomia oluita. Nyt oli vuorossa vastavuoroinen tapahtuma, keräilin Oregonista oluita sellaisilta panimoilta, joita Timo ei ole aiemmin tyypannut. Tehtävä vaikutti aluksi hieman haastavalta, mutta loppujen lopuksi kokosin helposti 12 näytettä Portlandin Belmont Stationilta ja Bendin Brew Shopista. Timon listan lisäksi rajoittavana tekijänä oli se, että halusin tuoda Suomeen sellaisia oluita, joita itsekään en ole juonut. Lisäksi otin mukaan pelkästään tölkkioluita, puolet oli pienempiä 12 unssin tölkkejä, toinen puoli 16 unssia. Valinnat kohdistuivat lähes pelkästään IPA-tyyppisiin oluisiin, ainoastaan yksi belgi-tripel edusti muita tyylejä. Tölkkien päiväyksiä en jaksanut tutkia, onneksi kovin vanhoja tapauksia ei mukaan lähtenyt. Tuoreinta kamaa olisi varmaan saanut suoraan panimojen kaupoista, mutta niitä en nyt tullut tsekanneeksi. Oregonilaisia (imperial) stouteja tai soureja ei siis valikoimassa mukana, niitähän saa Euroopasta kohtuullisessa kunnossa kaupallisistakin tuontikanavista. Epähuomiossa joukkoon eksyi yksi IPA naapurivaltio Washingtonista.
En ole kokenut oluiden kuljettaja. Viimeksi taisin kuljettaa olutta lentokoneen ruumassa helmikuussa 1992, kun ostin Miamista sixpackin Samuel Adams Boston Lageria. Hölmöyttäni onnistuin siirtämään sen pehmeään kassiin viimeiselle legille Helsingistä Ouluun ja kolme pulloa meni rikki. Masennuin tästä sen verran, että pidin siis taukoa toiminnassa 26 vuotta. Hermoilin nyt oluen painon kanssa. Ruumalaukkuni on melko keveää tekoa, mutta en tullut katsoneeksi sen painoa menomatkalla. KLM:n lentolipun hintaan kuului 23 kilon laukku ruumassa. Säikähdin kun vaaka näytti Portlandissa 29-lukemaa. Tajusin kuitenkin nopeasti, että se tarkoittaa tietysti jenkkipaunoja eli noin 13 kg. Otti hieman päähän, olisin voinut tuoda samaan hintaan paljon enemmänkin oluita, jopa harvinaisempia pullo-oluita, joita olisi ollut reippaasti tarjolla.
Timo pääsi paikalle Vallilaan ja teisting vedettiin ripeään tahtiin. Väliin hieman vettä ja pizzaa, mutta muuten ei mitään taukoja. Homma käyntiin setin keveimmällä, Sunriverin Rippin Northwest Alella. Kävin panimollakin Bendin eteläpuolella. 6,0%, 50 IBU, tölkitetty 14.8.2018. APA-tyyliä siis luoteisella tvistillä, kissanpissaa Mosaicin tapaan, sitrusta Amarillosta ja Citrasta. Pihkaa ja katkeroa kevyesti, erittäin raikas, saattoi olla jopa session parhaita.
Toinen näyte Sisters-vuoristokylän Three Creeks -panimosta Bendin länsipuolelta. Tännekin suunnittelin vierailua, mutta se jäi kuitenkin toteuttamatta. Hoodoo Voodoo IPA ei enää kovin tuore, tölkitetty kesäkuussa. 6,2%, Columbus, Centennial ja Liberty. Ei siis ehkä erityisen aromikkaita humaliakaan. Tässä oli karamellisuutta, kalkkisuutta, pihkaa, katkeruutta hyvin heikosti. Tämä puolestaan oli selvästi session heikoimpia tuotteita.
Oregonin pääkaupungista Salemista Gilgamesh Oedipus IPA. Salemissakin käynti oli matkasuunnitelmassa optiona, mutta senkin skippasin. Join kuitenkin Eugenessa Gilgameshin fresh hop -olutta. Tässä Northwest IPAssa 6,4%, 60 IBU. Ei päiväystä, ei erityisen raikkaalta tuntunut, perussitruksisuutta ilman erityisempää katkeruutta tai virheitä, keskinkertainen tapaus.
Bend Brewing on vanha tekijä, jo 1995 perustettu, täälläkin kävin paikan päällä kiskaisemassa fresh hop -näytteen. Tropic Pines Juicy IPA -tölkki lähti mukaan varsin tuoreena, tölkitetty 23.8.2018. 6,5%, 65 IBU, Mosaic, Simcoe, Falconer's Flight. Nimestä huolimatta tämä ei ole muodikasta hazya, pelkästään siis juicy. Hyvin mehuinen tämä olikin, kuohkean raikas maku, vaikka tuoksu jäikin ehkä hieman vaisuksi. Ei nektarimaisuutta, hyvä tasapaino, tämä oli session parempaa osastoa.
Matchless The Eleventh Hour Hazy IPA se session ainoa Oregonin ulkopuolinen olut, panimo on Tumwaterissa, hieman etelään Washingtonin pääkaupungista Olympiasta. Tämäkin onnekkaasti kohtuullisen uusi, pakkauspäivä 16.8.2018. 6,5%, Amarillo, Motueka ja Vic Secret. Session ensimmäinen hazy IPA, todellakin samea ja mehuisa raikas aromaattinen tuoksu. Katkeruutta kohtuullisesti, hyvää tasapainoa, tämäkin kaikin puolin OK.
Eugenessa vierailin Claim 52 -panimon baarissa, mutta itse panimo oli eri lokaatiossa. Westside IPA lienee panimon perustuote, PNW Fresh -leima tölkissä, mutta ei päiväystä. 6,5%, 60 IBU, hieman samea, raikasta sitrusta, tuoreelta tuntuu. Tasapainoinen olut, katkeruuttakin löytyy. Tämäkin kelpo IPA, mutta ehkä oluet tosiaan alkoivat muistuttaa sessiossa jo liikaa toisiaan. Tässä oli siis sopiva sauma testata session ainoa ei-IPA.
Monklessin belgioluita oli mittavasti esillä Bendin Brew Shopissa. Taisin hieman sotkea Monklessin mielikuvissa Kalifornian Monkish-panimoon ja luulin Monklessia maineikkaaksi alan toimijaksi. Näin ei taida olla, melko aloitteleva valmistaja kyseessä Bendin pohjoisosista. Capitulation on dry hop Belgian-style tripel ale, 8,1%. Siis varsin lupaavaa, mutta tämä oli paha pettymys. Belgihiivan esterisyydestä ei juuri havaintoa, tuoksussa märkää villasukan tunkkaisuutta. Varsin maltainen kokonaisuus, vain hieman makeahkoa hedelmäisyyttä hyvin ohkaisessa maussa.
Takaisin IPOjen pariin ja session ainoa fresh hop -näyte. Kävin Portlandissa Ex Novon panimolla, mutta siellä jätin tämän tuoreella Amarillolla maustetun Eliot IPAn väliin. 6,6%, 65 IBU ja todella tuoretta, tölkitys 7.9.2018. Sitrusta on tuoksussa ja katkeruus tuntuu varsin nopeasti, mutta jollain tavalla karkeaksi silti jää, jotenkin ohut myös. Raikasta perus-IPAa, mutta ei täysin nyt kolahtanut.
Astorian Buoyn panimoravintolassa jätin harkitusti juomatta perus-IPAn, koska olin ehtinyt hankkia Portlandista tämän tölkin. Varsin vahvaa, 7,5%, hieman harvinaisemmat humalat Meridian ja Crystal. Tuore tapaus, 30.8.2018 päivätty. Tässä olikin tuoreesti sitrusta ja pihkaa, mutta liian kevyt peräkärry jätti kokonaisuuden hieman tasapainottomaksi.
Astorialaisen Fort Georgen Vortexia olen juonut aiemminkin omatuontina, 2011 Leskisen baarimestari Mikko Karjalainen toi tätä silloin omalta reissultaan. Sitä en enää muistanut, kun tein ostoksia Belmont Stationissa. Mutta ei se mitään, ei uusi kokeilu mitään haittaa. Nyt ei aivan tuore näyte, 14.8.2018 päivätty, mutta ei siis mitenkään vanhakaan. Tämä oli kuitenkin selvä pettymys. Vahva IPA, 7,7%, peräti 97 IBU, Simcoe ja Palisade. Melko samea ja tuoksussa jopa diasetyylimäistä voimaisuutta. Ei tuntunut muutenkaan raikkaalta, tämä oli teistingin heikoimpia oluita. Mikon tuoma olut paljon parempi.
Myös Portlandin hienossa Eclipticin panimoravintolassa jätin Starburst IPAn väliin tölkkiostoksen takia. 7,8%, IBU 75, Amarillo, Azacca, Centennial, Mosaic, Simcoe, 23.8.2018 päivätty. Hieman samea, tuoretta sitrusta, katkeroakin hyvin, session selvästi parempaa osastoa.
Session päätteeksi valikoiman ainoaa imperial IPAa, Bendin GoodLife-panimon Comatosessa 8,5%, IBUja 95, mutta tölkitys jo 25.7.2018. Lievästi samea, pihkaa, hieman epämääräistä savuisuutta ja mausteisuuttakin. On tässä hieman vielä kuohkeuttakin, ei session parhaita, mutta kohtuullinen lopetus maistelulle. Kiitoksia Timolle oluiden jaosta ja yleisestä kannustuksesta, omatoimisesti en olisi näitä oluita saanut kotiutettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti