Tuore norjalainen musta komedia, valmistunut 2014. Suomeksi Lumiauramies, joka kuvaakin paremmin Norjan lumisiin pohjoisosiin sijoittuvaa veristä kostotarinaa. Stallan Skarsgård esittää lakonisesti jättimäistä aura-autoa ohjastavaa mallikansalaista, joka lähtee jahtaamaan poikansa kuolemasta vastuullisia. Ruumiita tulee kuin Ealing-komediassa, mutta enemmän tässä tietenkin ollaan Coen-veljesten ja Tarantinon jäljillä. Lähes eeppisellä kuvastolla hitaasti käynnistyvä leffa kääntyy sitten groteskin väkivallan myötä lähes farssimaisiin kuvioihin. Jokaisen ruumiin kohdalla ruutu rävähtää mustaksi kuolinilmoitukseksi, jossa vainajasta kerrotaan perustiedot. Lopussa Brino Ganz varastaa kuva-alaa serbimafian patriarkkana. Ehkä herkullisimmassa Tarantino-kunnianosoituksessa serbigangsterit istuvat autossa ja sanailevat hyvinvointivaltio-Norjan vankilaoloista. Kokemattomampi ei ole uskoa korviaan, kun ruoka on hyvää, hammashoito järjestetty ja raiskaukset loistavat poissaolollaan. Ihan hyvin leffa kulkee ja sitä katsoo mielellään, mutta ei tässä paketti aivan kasassa pysy.
Pikkukaupungissa (Tyos?) näyttää olevan sekä lentokenttä että mittava juna-asema. Norjan rautatieverkko ulottuu pohjoisessa vain Bodøhön asti, mutta ei asetelma siihen tai Narvikin pistoraiteeseen sovellu. Fiktiivinen luomus siis, kuvaukset näköjään pääosin Beitostølenissä Keski-Norjan vuoristossa. Ohjaaja Moland on jo purkittanut englanninkielisen version tarinasta, pääosassa Liam Neeson. Tässä siis homma laimentamattomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti