Swordfishtrombones @Tenho

Kun Tom Waits tasan 40 vuotta sitten julkaisi Swordfishtrombones-levynsä, se oli todellinen game changer. Boheemina jazz-renttuna aloittanut trubaduuri oli jo aiemmin skarpannut siirtymällä tymäkämpään bluesrockiin. Mikään ei silti ennakoinut tämän levyn sisältöä. Kolhoja puhaltimia, vinoja sävelmiä ja punkrockin asenteella esitettynä. Siitä alkoi Waitsin huippukausi. Tom Waits on mielestäni merkittävin musiikkiakti, jota en ole livenä nähnyt. Oulussa asuessani siellä keikkaili Tom Waits -koverbändi, jota en koskaan onnistunut näkemään, nimikin unohtunut. Nyt sitten osui lähibaariin läpimurtolevystä nimensä ottanut koveryhtye, jota hiippailin tsekkaamaan.

Tenhossa olen ennenkin käynyt, paljon syöjiä keikalla hieman omituisesti. Kehno olutvalikoima, melko ahdasta, mutta löysin baaritiskiltä nojailupaikan. Bändi aloittikin saman tien. Laulaja Saskia Backströmin luotsaama isohko yhtye. Pianisti, kitaristi, rumpali, basisti, trumpetisti ja hanuristi. Ikävä kyllä bändi keskittyi enemmän jazz-balladeihin, ei rujompaa rupista rytkettä. Debyyttilevyn Old '55 avasi setin, joka kesti toista tuntia. Minua kiinnostavaa otetta oli oikeastaan vain Clap Handsissä. Selvästi bändi olisi pystynyt tällaistakin esittämään, mutta nyt valittiin eri linja. Ehkä keikkapaikkakin huomioon ottaen. Encorena tuli Mule Variations -mestariteoksen Chocolate Jesus -biisistä Hannu Riskun suomennos Suklaa-Jeesus, toimi hienosti. Viihdyin kyllä hyvin, mutta oma Waits-kokemukseni on erilainen. Tenho Restobar, 12.7.2023.